Liikenteen aiheuttamasta tärinästä ja sen vaikutuksista oleva tieto on Suomessa puutteellista. Liikennetärinän mittaukseen ja arviointiin ei ole suomalaisia standardeja.
Ympäristöministeriön, liikenne- ja viestintäministeriön ja entisten Tiehallinnon, Ratahallintokeskuksen, Uudenmaan ympäristökeskuksen sekä eräiden kuntien yhteistyönä toteutettiin vuosina 2002–2006 liikenneperäistä tärinää koskeva tutkimushanke, jonka tuloksena on julkaistu kaksi VTT:n raporttia:
• Suositus liikennetärinän mittaamisesta ja luokituksesta, 2004
• Suositus liikennetärinän arvioimisesta maankäytön suunnittelussa, 2006
Tärinä on erityisesti rautatieliikenteen ongelma
Rautatieliikenteessä tärinää aiheuttaa junan painon vaikutus maapohjaan. Tärinäalttiita kohteita ovat erilaiset pehmeiköt, joissa rata ylittää savipitoisia maita ja suoalueita. Tärinän leviämisen arviointi on huomattavasti monimutkaisempaa kuin melun leviämisen ennakointi, sillä melulaskentamalleja vastaavaa tärinän laskentamallia ei ole.
Rautatieliikenteestä aiheutuvaan tärinään voidaan vaikuttaa hyvällä rakentamissuunnittelulla. Siinä valitaan ne rakenteelliset ratkaisut sekä radan perustus- ja vahvistustoimenpiteet, joilla tärinähaittoja pystytään vähentämään. Tärinähaittojen ehkäisyssä kaavoitus on avainasemassa. Vanhoilla ratalinjoilla nopeusrajoitus on tehokkain tärinän torjuntakeino.
Rakennus- ja louhintatöiden tärinästä ja siitä mahdollisesti aiheutuvien rakennusvaurioriskien osalta ei ole normeja. Rakennuksiin kohdistuvan tärinän osalta on maassamme nojauduttu DIN-normiin "Erschütterungen im Bauwesen" (DIN 4150).
