Rataverkko leikkaa vedenhankinnan kannalta tärkeitä I ja II luokan pohjavesialueita noin 550 km:n matkalla. Näillä alueilla sijaitsee noin 400 vedenottamoa, joista 29 rautatien välittömässä yhteydessä.
Maantieverkkoa on I ja II luokan pohjavesialueilla yhteensä vajaat 6 200 kilometriä: valtateitä on noin 950 kilometriä, kantateitä noin 460 kilometriä ja muita teitä noin 4780 kilometriä. Tästä on suolattavaa tiestöä (hoitoluokat Is, I, Ib ja TIb) kaikkiaan hieman yli 2 000 kilometriä.
Radanpidon keskeisiä ympäristöriskejä ovat erityisesti ratapihojen maaperän ja sen myötä myös pohjaveden mahdollinen pilaantuminen
Suurin pohjaveden pilaantumisriski liittyy vaarallisten aineiden kuljetuksiin, erityisesti kemikaalikuljetuksiin. Eniten kemikaalikuljetuksia on Kouvolan, Haminan, Kotkan ja Vainikkalan ratapihoilla.
Vaarallisten aineiden kuljetusten onnettomuusriskejä pienennetään ennakolta mm. tasoristeyksiä poistamalla, kulunvalvontaa laajentamalla sekä kalustoa ja kuljettamista koskevia määräyksiä kehittämällä ja valvomalla.
Radanpidossa on kehitetty rataverkon pohjavesialueiden riskienhallintaa ja riskinarviointimalli, jota voidaan soveltaa koko Suomen rataverkon alueella.
Pohjavesialueista on laadittu kohdekortit, jotka toimivat keskeisenä tietolähteenä radanpitoon liittyvien pohjavesikysymysten tarkastelussa. Kohdekorttiin on kirjattu myös toimenpidesuositukset ja seuranta.
Tienpidon pohjavesiriskit muodostuvat vaarallisten aineiden maantiekuljetuksista sekä teiden liukkaudentorjunnasta
Tiestö on perinteisesti kulkenut harjuja pitkin. Harjualueiden maaperä on kuitenkin hyvin vettä läpäisevää ja liukkaudentorjunnassa käytetty suola sekä muut aineet kulkeutuvat helposti pohjavesiin. Tienpidon ja liikenteen aiheuttamat pohjavesiriskit ovat suurimmillaan vilkkailla pääteillä.
Natriumkloridille eli perinteiselle tiesuolalle on etsitty vaihtoehtoja laajassa tutkimuksessa. Kaliumformiaatti osoittautui pohjavesille haitattomaksi liukkaudentorjunta-aineeksi. Kaliumformiaatti hajoaa mikrobiologisesti hiilidioksidiksi ja vedeksi pintamaakerroksissa ennen kulkeutumista pohjaveteen. Sen laajaa käyttöä rajoittaa kuitenkin natriumkloridia huomattavasti kalliimpi hinta.
Rikkaruohojen torjuntakemikaalien käyttö rata- ja tiealueilla aiheuttaa myös riskin pohjavesialueille
Erityisesti vielä 1980- ja 1990-luvuilla käytetyt luvalliset torjuntakemikaalit ja niiden pysyvät hajoamistuotteet ovat myöhemmin osoittautuneet ongelmallisiksi. Torjunta-aineiden esiintymistä Suomen pohjavesissä kartoitettiin vuonna 2007 valmistuneessa tutkimuksessa.
