Suomi  |  Svenska  |  English Tulosta
Tilastot  |  Julkaisut  |  Yhteystiedot  |  Palaute  |  Ajankohtaista  |  

Melu

Liikenneviraston tavoitteena on vähentää liikenteen meluhaittoja väylien suunnittelun, maankäytön suunnittelun ja rakenteellisin keinoin.

Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä. Melun kokeminen on  subjektiivista: sama ääni voi tilanteesta ja ajankohdasta riippuen olla melua, merkityksetöntä ääntä tai jopa nautittavaa ääntä. Voimakkaasti häiritsevä melu voi kuitenkin myös aiheuttaa terveyshaittoja. Melu häiritsee myös luonnonympäristöä. Kaikkia vaikutuksia luonnoneliöihin ei vielä tunneta.

Tieliikenteen melu syntyy pääosin moottorin ja renkaiden äänistä, suurilla nopeuksilla myös ilmavirtauksen aiheuttamasta äänestä. Moottorin melu on määräävä pienillä nopeuksilla, suuremmilla nopeuksilla määräävä tekijä on renkaiden ja tienpinnan kosketuksesta syntyvä melu.

Pääosa rautatieliikenteen melusta syntyy veturin ja vaunujen pyörien ja kiskojen kosketuskohdista. Ratapihoilla melua syntyy mm. vaunujen järjestelytyön turvallisuutta palvelevista vetureiden äänimerkeistä. Myös radan kunnossapitotyöt aiheuttavat melua.

Melulle altistuu yhä useampi

Valtakunnallisen selvityksen mukaan rautatieliikenteen yli 55 dB(A):n melualueella asui vuonna 2003 noin 48 500 ihmistä. Pääkaupunkiseudun meluntorjuntatoimenpiteillä melulle altistuneiden määrä on vähentynyt noin 46 000:een. Maantieliikenteen yli 55 dB(A) alueella asui vuonna 2003 noin 350 000 ihmistä. Maanteiden meluntorjuntatoimet ovat viime vuonna olleet varsin vähäisiä, ja meluhaitat ovat jatkuvasti kasvaneet liikenteen lisääntyessä ja asutuksen tiivistyessä.

Meluhaittojen ehkäisyssä kaavoitus on avainasemassa

Melua voidaan torjua vaimentamalla sen lähdettä, esimerkiksi vähentämällä ajoneuvojen melupäästöjä, käyttämällä hiljaisia päällysteitä, hiljaisia renkaita tai kiskojen hiontaa tai rajoittamalla liikenteen määrää ja tieliikenteessä ajoneuvojen nopeutta. Melun leviämistä voidaan estää maaston muotoilulla, rakenteiden sijoittelulla tai erilaisin meluestein. Yleisimpiä esteitä ovat meluvallit, melukaiteet ja meluseinät sekä niiden yhdistelmät.

Haittoja tulisikin ensisijaisesti torjua toimintojen oikealla sijoittelulla. Niitä voidaan myös ehkäistä maankäytön suunnittelulla, sijoittamalla meluherkät kohteet mahdollisimman kauaksi

Tälle sivulle löydät suoraan osoitteella www.liikennevirasto.fi/melu.

Page updated on 10-Aug-11 at 08.07 PM

Lainsäädäntöä:

VNp melutason ohjearvoista (993/1992)

Valtioneuvoston periaatepäätös meluntorjunnasta (31.5.2006)

Raportteja:

Altistuminen ympäristömelulle Suomessa (Suomen ympäristö 809, 2005)

Meluntorjunnan valtakunnalliset linjaukset ja toimintaohjelma (Suomen ympäristö 696, 2004)

Liikennemelun huomioon ottaminen kaavoituksessa (Suomen ympäristö 493, 2001)

Hiljaiset alueet - hiljaisuuteen vaikuttavat tekijät ja hiljaisuuden kriteerit (Suomen ympäristö 738, 2004)

Vierintämelun vähentäminen - VIEME -tutkimus- ja kehittämishankkeen loppuraportti (LVM:n julkaisuja 4/2008)

Yleisten teiden liikennemelu 2003 (Tiehallinnon selvityksiä 47/2004)

MELUTTA-hankkeen loppuraportti (Ympäristöministeriön raportteja 20/2007)

Tie- ja rautatieliikenteen meluntorjunnan teemapaketti 2008–2012 (LVM:n julkaisuja 28/2007)

Lisää tietoa:

Tieliikenteen melu, perustietoa melusta ja sen torjunnasta (esite)

Meluselvitykset ja ympäristömeludirektiivi (Ympäristöministeriö)

Meluntorjunta (Ympäristöhallinnon sivuilla)

Melu ja tärinä (Ympäristöhallinnon sivuilla)