Maiseman arvostus ja esteettisyys ovat yksilöllisiä kokemuksia. Ne herättävät ihmisissä voimakkaita tunteita ja keskustelua. Maisemansuojelun tavoitteena on säilyttää arvokkaat luonto- ja kulttuurialueet.
Uusien väylähankkeiden suunnittelussa vältetään tekemästä linjauksia muinaismuistojen, maisemakokonaisuuksien, kulttuurihistoriallisten ympäristöjen ja arvokkaiden maisema-alueiden kohdalle. Väylät sovitetaan lähiympäristöön maisemanhoidollisin keinoin, kuten maastonmuotoilun ja istutusten avulla.
Maisemanhoidossa pyritään myös vaalimaan alueiden yhtenäisyyttä. Paikkakuntien ja arvokohteiden omaleimaisuutta kunnioitetaan sekä rakennuskantaa suojellaan.
Väylänpidon toimenpitein voidaan myös parantaa väyläympäristön esteettistä ilmettä. Väylärakenteiden suunnittelussa sovelletaan kestäviä muotoiluperiaatteita. Esimerkiksi meluaidoista on tehty jopa ympäristötaidetta. Teiden eritasoliittymät ovat suuria rakenteita, joiden suunnittelussa täytyy huomioida niiden sopeuttaminen ympäristöön.
Kulttuuriympäristö
Museoviraston laatiman valtakunnallisen inventoinnin (RKY) mukaan Suomessa on 1 260 valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä, muinaisjäännösrekisterin mukaan Suomessa on 24 470 kiinteää muinaisjäännöstä. Valtakunnallisten kohteiden lisäksi on myös paljon seudullisesti tai paikallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä.
Nykyisen liikenteen tarpeiden sovittaminen vanhan asuinympäristön ja väylien mittakaavaan on haasteellista ja se on tehtävä ympäristön arvoja kunnioittaen. Väylien parannushankkeet, erityisesti jalankulku- ja pyöräteiden rakentaminen, on sovitettava arvokkaille alueille varoen.
Osia historiallisista tiejaksoista on myös tiemuseokohteina, mikä rajoittaa esimerkiksi näiden tieosuuksien parantamistoimenpiteitä.
