Luonnonvarojen kulutus on länsimaissa lisääntynyt elintason nousun ja kulutuskulttuurin synnyn myötä huolestuttavaa vauhtia. Myös väylänpito ja liikenne käyttävät huomattavasti luonnonvaroja.
Luonnonvaroja kuluu sekä infrastruktuurin rakentamiseen ja ylläpitoon että itse liikenteeseen. Radanpidon suurimmat ainemäärät muodostuvat ratapölkyistä, ratakiskoista, sepelistä, sorasta ja muista maa-aineksista. Tienpidon suurimmat ainemäärät muodostuvat päällysteistä sekä maa-aineksista. Liikennesektorilla syntyviä jätteitä ovat erilaiset maamassat ja kiviainekset. Ongelmia aiheuttavat myös ajoneuvojen metalliromu, renkaat, öljyt ja akut.
Radanpidossa käytettäviä materiaaleja koskevia vaatimuksia asetetaan ratateknisissä määräyksissä ja ohjeissa (RATO) sekä yhteiseurooppalaisissa standardeissa. Materiaalien hankinnassa kiinnitetään huomiota niiden soveltuvuuteen käyttökohteissa sekä kierrätys- ja uusiokäyttömahdollisuuksiin.
Radanpidossa kierrätetään suuri osa käytetyistä materiaaleista
Esimerkiksi radasta poistetuista
· ratakiskoista 30 % kunnostetaan ja käytetään uudelleen, 70 % menee uusioteräksen raaka-aineeksi,
· ratavaihteista korjauskelpoiset kunnostetaan ja käytetään varaosina uudelleen, muut menevät uusioteräksen raaka-aineeksi,
· puisista ratapölkyistä 0-5 % käytetään uudelleen, loput hyödynnetään energiana asianmukaisen ympäristöluvan saaneilla polttolaitoksilla.
Tiepäällysteistä suuri osa on nykyisin uusiopäällysteitä. Myös muita korvaavia materiaaleja, kuten teollisuuden sivutuotteita, otetaan tienpidossa mahdollisuuksien mukaan käyttöön.
