Suomen merenkulun ympäristönsuojelua koskeva lainsäädäntö perustuu pääosiltaan kansainväliseen MARPOL 73/78 -yleissopimukseen ja Itämeren valtioiden väliseen Itämeren suojelusopimukseen (Helsingin sopimus, 1992).
Lisäksi Euroopan unionilla on joitakin asetuksia ja direktiivejä, jotka koskevat EU-maiden merenkulkua.
IMO:n yleissopimusten, Helsingin sopimuksen ja EU:n direktiivien säännökset on Suomessa saatettu voimaan alusjätelain ja alusjäteasetuksen avulla. Sen sijaan Euroopan unionin neuvoston asetukset ovat sellaisenaan EU:n jäsenvaltioita sitovaa lainsäädäntöä, eikä niitä tarvitse saattaa kansallisen lainsäädännön avulla voimaan jäsenmaissa.
Alusliikenteen turvallisuuden varmistaminen on keskeisintä merenkulun ympäristötyötä
Vähäisenkin öljy- tai kemikaalivuodon haitalliset vaikutukset meriympäristöön voivat olla huomattavat. Erityisen riskin Itämerelle muodostavat yhä lisääntyvät raakaöljykuljetukset Suomenlahdella, mutta huomattavia riskejä sisältyy myös muihin öljytuotteiden ja kemikaalien kuljetuksiin sekä alusten omiin polttoaineisiin, jotka saattavat onnettomuustapauksessa päästä ympäristöön.
Alusliikenteeseen kohdistuvia riskejä on vähennetty Suomenlahden pakollisella ilmoittautumisjärjestelmällä (GOFREP) ja rannikon sekä Saimaan alueen kattavalla alusliikenteen ohjausjärjestelmällä (VTS), joiden avulla alusliikennettä valvotaan ja tiedotetaan liikenteestä ja infran kuntotilanteesta. Lisäksi kehitetään merenkulun turvalaitteiden toimintavarmuutta ja kaukovalvontaa.
Ruoppaus- ja läjitystöiden riskienhallintaa kehitetään
Merialueilla tapahtuvia meriväylien ruoppaus ja läjitystöitä ohjaa ympäristöministeriön ohje YO 117 ”Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje” (2004). Suurimmat ruoppaus- ja läjitystöiden aiheuttamat riskit liittyvät ruoppausmassojen sisältämien haitallisten aineiden mahdollinen leviäminen ympäristöön ruoppaus- ja läjitystöiden yhteydessä.
Riskinhallintaa on kehitetty ympäristöministeriön ja alan toimijoiden yhteisessä kehittämisprojektissa ”Organotinapitoisten sedimenttien ruoppaus ja käsittely” (VTT:n tiedotteita 2371, 2007), jossa luotiin yhteiset menettelyt näytteenottoihin, analyyseihin, riskinarvointiin ja työmenetelmien valintaan. Tämän lisäksi on osallistuttu lukuisiin muihin pilaantuneita sedimenttejä koskeneisiin tutkimuksiin.
