Routatilannetta seurataan, jotta rataverkon turvallisuus voidaan varmistaa jatkuvasti. Routavaurion kohdalla nopeusrajoitukseksi asetetaan 50–80 kilometriä tunnissa.  

Kunkin rataosan kunnossapitäjä tarkkailee routatilannetta. Routavaurioita ennaltaehkäistään rumpuja ja ojia avaamalla, jotta sulava vesi saadaan virtaamaan ja ratapenkat kuivumaan.

Routa keväällä 2012

Routakevät on ollut varsin normaali tänä vuonna. Radan routavaurioista johtuvia nopeusrajoituksia on jouduttu asettamaan nyt noin 55 kilometrin matkalle. Nopeusrajoituksia asetettaneen rataverkolle tämän hetken arvion mukaan korkeintaan noin 150 kilometrin matkalle kevään aikana.

Viime keväänä nopeusrajoituksia jouduttiin asettamaan lähes 800 kilometrin matkalle. Keväällä 2010 routavaurioita oli pahimmillaan koko rataverkolla noin 1000 kilometrin matkalla. Talvella 2003 roudan aiheuttamia rajoituksia oli 250 kilometrillä ja talvella 2006 puolestaan 81 kilometrlliä. Leudompina talvina tarkasteluvuosien 2003–2009 aikana rajoituksia oli 1–5 kilometrillä.

Routatilannetta seurataan, jotta rataverkon turvallisuus voidaan varmistaa jatkuvasti. Routavaurion kohdalle nopeusrajoitukseksi asetetaan pääsääntöisesti 50, 80 tai 100 kilometriä tunnissa.

Kunkin rataosan kunnossapitäjät tarkkailevat jatkuvasti routatilanteen muuttumista ja tekevät samalla tarvittavia kunnossapitotoimenpiteitä routavaurioiden minimoimiseksi ja nopeusrajoitusten välttämiseksi. Käynnissä olevan Seinäjoki–Oulu-ratahankkeen (www.liikennevirasto.fi/skol) eteneminen vähentää vuosittain kyseisen rataosan nopeusrajoituksien asettamistarvetta, ja hankkeen valmistuttua koko ongelma poistuu.

Mitä on routa rataverkolla?

Ratarakenteiden kannalta merkityksellisiä roudan eri esiintymismuotoja ovat massiivinen routa ja kerrosrouta. Massiivisella roudalla ymmärretään talvikauden aikana syntyvää routakerrosta, jonka kokonaistilavuudessa ei tapahdu muutoksia. Maalajeja, joissa muodostuu massiivista routaa, sanotaan routimattomiksi maalajeiksi.

Routaongelmien varsinainen aiheuttaja on kerrosrouta. Kerrosrouta on routamuodostuma, jossa pääosin vaakasuorat ja paksuudeltaan vaihtelevat jääkerrokset ja linssit vuorottelevat osittain sulan ja massiivisesti routaantuneiden kerrosten kanssa. Kerrosroudan muodostuessa maakerrokset laajenevat ja näin syntyy epätasaista routimisnousua. Maalajeja, joissa muodostuu kerrosroutaa, sanotaan routiviksi maalajeiksi.

Routaan liittyy kiinteästi myös ilmiö, jota nimitetään routapehmenemiseksi. Ilmiö liittyy roudan sulamiseen.  Sulaminen alkaa pääasiassa routakerroksen yläosasta. Sulamaton routakerros estää sulaneen veden poistumisen alaspäin. Sulanut maakerros muuttuu vedellä kyllästyneeksi ja pehmenee.

Pehmenevä maakerros on yleensä hienorakeista maalajia. Hienorakeisia maa-aineksia kulkeutuu sulaneeseen kerrokseen lisää säde- ja sulamisvesien mukana yläpuolella olevasta sepelikerroksesta. Kun kerrokseen kohdistuu junasta, pölkkyjen välityksellä paine, joka ei pääse purkautumaan jäätyneen maakerroksen läpi, ylikostea maakerros häiriintyy ja muuttuu juoksevaksi.